Väsähtänyt tiistai

Mies kokkaa. Astiat kilahtelevat ja liesituuletin hurisee. Herkulliset tuoksut tupsahtelevat yläkertaan. Akvaario pitäisi siivota, kalat uiskentelevat vähän raukeina ja syövätkin tavanomaista laiskemmin. Laiskottaa. Jos sen siirtäisi huomiseen, taas kerran. Työpäivän jälkeen arki-iltoina on vaikea motivoitua tekemään mitään järkevää. Mieluummin naputtelen tietokonetta tai käperryn sohvaan viltin alle katsomaan telkkarista boksitettuja ohjelmia. Toivottavasti kukaan ei soita ja tarjoudu kylään, olo on järjettömän epäsosiaalinen. Kuin karhu talvipesässään. Pysykää muu maailma ulkona, minä istuskelen täällä ja kuuntelen kun mies kokkaa.

Automatkalla

Hiukan ärtynyt mieliala koko aamun, ei edes mistään erityisestä syystä. Istua jurnutetaan ukon kanssa autossa matkalla vanhuksia tapaamaan. Mielettömän kaunis talvinen maisema avautuu motarin laidalta. Lumihankea, talvisella udulla harsotetut puut, aurinko paistaa ohuen pilven takaa. Mies räplää radiota kanavalta toiselle. Pysyisi nyt jollain kanavalla edes hetken verran. Ärsyttää tuollainen. Olo on nuutunut. Yhtäkkiä mies löytää mieleisen kanavan ja latinorytmit ryöppyävät autoon. "Oye como va!" Pyöreä mies hymyilee kuin hangon keksi, laulaa ja tanssii istuessaan auton ratin takana. Silmät loistaa ja auto mutkittelee ajokaistan reunalta toiselle. Hilpeä tunnelma tarttuu väkisin ja alkaa naurattaa ja laulattaa. Ihana huomata jälleen kerran miten mahtavan onnekas sitä voikaan olla.

Ehkä tarina alkaa

Kirjoittaminen on ollut lapsena tärkeä osa itseilmaisua, ajatusten selventämistä ja toisaalta rentouttava harrastuskin. Vuosien myötä se on unohtunut pulpahtaakseen aina aika ajoin pintaan taas. Viime aikoina minua on patistettu aloittamaan tämä unohtunut harrastukseni uudestaan. Nyt viimein sitten ajatus on kypsynyt mielessäni niin pitkälle että annetaanpas mennä ja kokeillaan. Raamit on nyt luotu.

Luulen että tekstini tulee olemaan enemmän ajatusten virtaa ja päiväkirjamaisia merkintöjä kuin suurta kaunokirjallista saavutusta. Asioita jotka ilahduttavat tai saavat surullisiksi, arkipäivän havaintoja. Tästä se lähtee.