Parista kolmeksi?

Löysimme toisemme, kaksi aikuista. Molemmat jo tottuneet omiin arkisiin ympyröihimme, yhden hengen talouksiin. Arki toi meidät yhteen ja huomasimme että omista tottumuksista ja vaatimuksista ei ollutkaan niin vaikeaa tinkiä. Kaikki loksahti paikalleen, aikaisemmat harhailut olivat kummallekin opettaneet tunnistamaan sen mitä oikeasti haimme. Muutimme pian samaan osoitteeseen. Samanlaiset lasit ja haarukatkin oli jo valmiiksi. Oli helppo olla toistemme kanssa. Mentiin naimisiin "salaa" kahdestaan. Pidettiin jälkeenpäin iloiset juhlat. Lennettiin häämatkalle toiselle puolelle maapalloa ja ihmeteltiin tuhansia neonvaloja, miljoonakaupunkeja, varjoisia kujia ja vuoriston rauhaa. Löydettiin isompi koti. Yritettiin kasvattaa tomaatteja. Ja yrttejä. Huonohkolla menestyksellä. Korianteri menestyi yllättäen. Tupa oli rakkautta tulvillaan. Tänne sopisi lapsenkin tulla.

Lasta ei kuulunut vuoteen ja lähdettiin selvittelemään asiaa. Syykin löytyi. Lapsia ei saataisi perinteisin menoin. Otettiin tieto vastaan aika rauhallisesti, ehkä se vähän helpottikin oloa. Samanaikaisesti lähimmät ystävät pölähtivät kaikki yhtäaikaa raskaaksi. Pyöreät mahat ympärillä tuntuivat ahdistavilta. Kun lapset viimein syntyivät, tuntui helpommalta. Kaikki tietävät että meillekin lapsi olisi tervetullut, mutta kukaan ei kysele enää mitään. Onneksi.

Hoidot ovat meille ainoa vaihtoehto. Oltiin taas aivan alussa. Tutustumassa omituiseen uuteen maailmaan, jossa siittiö menee klinikalle ennen kahdeksaa ja munasolu saapuu paikalle pari tuntia myöhemmin. Jossa sen kolmannen videon yli kannattaa kuulemma hypätä. Ja jossa "kohta voi vähän nipistää". Nipistihän se.

Lähipiiristä ja kauempaakin kuulee lukuisia lapsettomien tarinoita. Uuvuttavaa vuosia kestävää vuoristorataa, jossa kivutaan toivon ja odotuksen huipulle ja rysähdetään kerta toisensa jälkeen syvälle pettymykseen. Pelottaa onko se omakin osa. Kuinka kauan sellaista voi kestää. Järki sanoo että pettymyksiä väistämättä tulee. Mieli on kuitenkin järjenvastaisen optimistinen. Miksei muka meillekin voisi tapahtua ihme. Eikös tässä olla kuitenkin synnytty onnellisten tähtien alla? Täsmällisesti alkava verinen tiputtelu, eikö se kuitenkin voisi olla jotain muuta kuin kuukautiset?