Herkkuhetkiä

Viinilasillinen hupenee ja ilta pitenee. Istuskelen surffaamassa netistä inspiraatiota huomista armotonta herkuttelua varten. Tulossa on pitkän kaavan mukaan ruuanlaittoa ja nautiskelua, ihan vain meidän kahden kesken. Järjettömän kallis ja odotuksia herättävä viinipullollinen on muhinut kaapissa reilun vuoden odotellen sopivaa hetkeä. Nyt pitää (ja saa) pohdiskella herkulle kaveriksi arvoisensa kumppanit. Onneksi ahkeria blogisteja löytyy joten näyttää että houkutteleva punainen ranskalainen saa miellyttävää seuraa. Vesi kohoaa jo kielelle.

Herätyskello on viritetty soittamaan heti aamusta että päästään tien päälle ja suuntaamaan kauppahallia kohti. Hallissa viihtyisin vaikka aamusta iltaan. On ihanaa kiireettä vaellella notkuvien tiskien välissä, haistella tuoksuja, maistella ehkä vähän juustoja, ihailla raikkaita kaloja ja meheviä lihoja. Ihan tyhjin käsin ei pääse koskaan lähtemään kotiin vaikka ei olisi erityistä tarvetta millekään. Vähintäänkin rapeakuorista leipää ja kielen mennessään vieviä leikkeleitä on pakko saada mukaan, ihan milloin vain. Ja joo, juustoa. No, tällä kertaa pitää pitää katse kellossa että ehditään saman vuorokauden aikana vielä kotiin kokkailemaan herkullista burgundilaista lihapataa. Ja toast skagenia. Ja niitä juustoja.

Mukavaa kun on vapaa viikonloppu. On tässä kahden hengen perheessä aina iloisetkin puolensa. Kivaa kun saa olla täydellisen itsekeskeinen ja keskittyä pelkkään aistien ilotteluun, toisen ja itsensä hemmotteluun. Lauantaina saa syödä ja juoda itsensä nirvanaan ja sunnuntaina potea seuraamuksia vaikka koko päivän. Syödä krapularuokaa. Olla sohvaperunana ja suukotella.